Olen antanut sukulaisteni kertoa minulle, että setäni vaimo on synnyttänyt tyttären. Minulla on siis uusi serkku. Valitettavasti. Ehkä olen jotenkin rasistinen henkilö, mutta jokin minun ahdasmielisesti kasvatetussa päässäni sotii sitä ajatusta vastaan, että minun uusin serkkuni on väriltään "hieman tummempi" kuin muut serkkuni. Minähän (onneksi) kuitenkin olen saanut äidinpuoleiselle suvulleni ominaisen kasvatuksen, johon sisältyy kunnon annos sosiaalista asemaa ja ruotsinkielisiä (nasaalilla äänellä lausuttavia) lausahduksia sekä yliolkaista asennetta kaikkea vähänkin poikkeavaa kohtaan. Toista se on isänpuoleisen sukuni kanssa... Mokomatkin torpparit ja mäkitupalaiset!

Eli saamiani kasvatusperiaatteita noudattaen (joita suvussani on uskollisesti jo useiden sukupolvien ajan noudatettu) minun pitäisi suhtautua itseeni äärimmäisen tylysti ja kylmästi. Äärimmäisen vaikea dilemma. Minun pitänee pohtia asiaa perusteellisesti ja ehkä antaa itselleni jonkinlainen mietintö aiheesta.

Tai sitten ei... Mutta se siitä, olen maininnut asian ja nyt voin vaieta sen kuoliaaksi (kuten kaikille ikäville asioille on tapana tehdä). Toivon vain, että koskaan ei kävisi sitä vahinkoa, että minä sattuisin saamaan lapsia. Ja jos lapsia haluan, niin ainahan minä voin sellaisen jostain ryöstää... Tai ostaa...

En ehkä kuitenkaan ole tosissani...