Yrittäkää ymmärtää. Siinä vain kävi niin. En minä sitä erityisemmin suunnitellut. Asiat vain johtivat siihen tilanteeseen. Tilanteeseen, jossa tajusin istuvani elokuvateatterissa ja katsovani uusinta Harry Potter –elokuvaa. Myönnän kyllä, että en tajunnut puoliakaan kyseisestä elokuvasta. Tosin siihen on varmaan osasyyllisenä se, että en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut kyseisestä aiheesta. Viime kesänä tosin yritin lukea sarjan ensimmäistä kirjaa, mutta ylimaallinen väsymys valtasi minut jo ennen sivua 20, joten päätin jättää kyseisen kirjan (ja koko sarjan) sikseen. Kyllähän minä viime vuonna kävin katsomassa sarjan edellisen elokuvan (nukahdin silloin elokuvan puolessa välissä), mutta siltikin tuo elokuva oli minulle vain elokuva muiden elokuvien joukossa. Kyseisessä elokuvassa oli tosin muutama mielenkiintoinen henkilöhahmo, jotka tekivät tuosta elokuvasta edes hitusen katsottavamman kuin edellinen saman sarjan elokuva. Kyseiset henkilöt olivat ihanan virkaintoinen Dolores Pimento (jota näytteli aina yhtä jumalainen Imelda Staunton) ja suloisen mielipuolinen Bellatrix Lestrange (jonka roolissa Helena Bonham Carter oli suorastaan loistava).

Muutoin kaikki on ihanan harmaata ja tasaisen paksua. Mikään ei muutu, vaan kaikki pysyy ennallaan. Pyörittelen päässäni asioita ja mietin kummallisia yhteensattumia, joita ympärilläni tuntuu tapahtuvan vähän liiankin usein. Ehkä kaiken takana on salajuoni, jonka tarkoituksena on saada minut sekoamaan lopullisesti. Tai sitten minä vain taas ylireagoin. Luultavasti vain ylireagoin ja se johtuu vaan siitä, että aikaisemmin ulkona ”riehunut” ukkonen on sekoittanut minun mieleni. Missään ei ole mitään epänormaalia, eikä ole mitään ”ylikansallista” salaliittoa, jonka tarkoituksena on suistaa minun hulluuteen. Mutta siltikään mikään ei estä minua ajattelemasta. Kaikenlaisia asioita, sanoja ja tekoja. Ne kaikki pyörivät minun päässäni ja sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat mielessäni oudon seittien verkoston, jossa jokainen asia liittyy johonkin toiseen asiaan ja niin edelleen. En väitä olevani hullu. Olen vain nukkunut aivan liian vähän viime aikoina.

Nukkumisesta tulikin mieleeni, että kun olen nukkunut (tämän painostavan kuumuuden takia lattialla), olen nähnyt kovin kummallisia unia viimeaikoina. Unia portaista, autoista, metsistä, taloista ja henkilöistä, joita en ole pitkiin aikoihin nähnyt enkä edes ajatellut. Mutta unethan ovat alitajunnan tuottamia kuvia. Eli kaikki nuo sekavat unikuvat tulevat minun sekavasta alitajunnastani.

Nyt voisin taas lähteä tutustumaan alitajuntani ihmeelliseen maailmaan...