[VAROITUS] Myönnän rehellisesti, ennen kuin olen edes kirjoittanut vielä yhtään mitään, että olen tavattoman huono kirjoittamaan yhtään mitään yhtään mistään. Joten teitä on nyt varoitettu. Enkä myöskään vastaa kirjoituksieni seurauksista. [/VAROITUS] 

Jokin käsittämätön vimma (ja ehkä myös jonkinlainen tarve) ajoi minut tähän. Tarve, joka syntyi siitä vimmasta joka tuli viime yönä avoimeksi jääneestä ikkunasta minun luokseni ja asettui makuuhuoneen pimeimmässä nurkassa kököttävän, perinnöksi saadun kulmakaapin päälle tuijottamaan minua punaisilla silmillään. Tai no ehkä kyseessä ei kuitenkaan ole mitään noin konkreettista (en sentään ole hullu), mutta minulla on lähes aina tarve tehdä kaikesta "epäkonkreettisesta" jotain mahdollisimman konkreettista. Joten minut vallannut vimma on siis se valkoluinen ja punasilmäinen pieni demoni, jolla on tikarimaisen terävät kynnet, jotka se vielä joskus upottaa minun lihaani saaden minut huutamaan kivusta. 

Ja tuo kirjoituksen myötä konkreettiseksi muuttunut olento vaati minua niin sanotusti puhdistamaan pöydän ja aloittamaan kaiken alusta.

Ihmisten kirjoitustyyli kertoo muuten yllättävän paljon ihmisestä itsestään. Mutta jos haluaa tietää ihmisestä noiden kirjoituksien takaa jotain, on silloin osattava lukea asioita tietystä perspektiivistä ja asetettava asioita samalle viivalle muiden asioiden kanssa. En kuitenkaan aio ryhtyä harrastamaan mitään kovinkaan syvällistä analyysia. Taivas varjele minua koskaan sortumasta sellaiseen haihatteluun. Jätän analyysit niille, jotka niitä osaavat tehdä. Tyydyn vain purkamaan kummallisia ajatuksiani toisiinsa liittymättömien kirjaimien muodostamista sanoista koostuviksi kokonaisuuksiksi, joista lopulta muodostuu lauseita, kappaleita ja merkintöjä tänne bittien ja kilotavujen sekavaan kaoottiseen järjestelmään, jota myös virtuaaliseksi todellisuudeksi hyvin usein kutsutaan.

Olen puhunut ja nyt vaikenen taas epämääräiseksi ajaksi. Saa nyt nähdä mitä tästäkin oikeastaan tulee. Muuta kuin sanomista ja pahaa verta.