Suloinen raukeus on vallannut minun kroppani ja kaikki lihakseni. Mutta jotenkin se on odotettavaa seitsemän tunnin metsässä rämpimisen jälkeen. Tunnen oloni harvinaisen tyytyväiseksi ja minusta tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain suurta elämässäni. Jotenkin metsässä "seikkaileminen" on saanut ajatukseni ja mieleni rentoutumaan. Kantojen ja juurakoiden yli harppominen ja hyttysten huitominen kimpustaan on uskomattoman rentouttavaa, vaikka sitä ei heti uskoisikaan. Lisäksi se sanoinkuvailematon hyvän mielen tunne, kun huomaa poimineensa hyvin lyhyessä ajassa ämpärillisen mustikoita, tuottaa lähes käsinkosketeltavaa onnellisuuden tunnetta. Vaikka onnellisuus on sitä, mitä ihminen sen kulloinkin haluaa olevan.

Olen viimeksi kuluneiden päivien (ihanan epämääräinen ilmaus) aikana yrittänyt katsoa niitä elokuvia, jotka hyllyssäni ovat olleet katsomatta pidemmän aikaa. Olen onnistunut vähentämään katsottavien elokuvien määrää neljällä ja voin kyllä todeta, että "alelaareista" tekee kyllä uskomattoman hyviä löytöjä, uskomattoman edulliseen hintaan. En edes ollut muistanutkaan, että omistan sellaiset elokuvat kuin "Fifth Element", "Unelmien sielunmessu", "Kuolleiden runoilijoiden seura" ja "Vuosi nuoruudestani". Vieläkin hyllyssäni on useita katsomatta olevia elokuvia, jotka olen ostanut ja päättänyt katsovani "joskus". Ehkä voisin tänään viettää laatuaikaa Greta Garbon tai Lauren Bacalin (jonka syntymäpäivä (eri vuosi vaan) on sama kuin minulla) kanssa. Voisin myös ehkä huvittaa itseäni katsomalla jotain muutakin, kenties japanilaista kauhua tai espanjalaista draamaa.

Huomenna olisi jälleen arki. Suloisen masentava ja ahdistava arki.

Mitäköhän muuta? Ei oikeastaan mitään. Ei ainakaan mitään mainitsemisen arvoista. Tai ainakaan mitään sellaista ei juuri nyt tule mieleeni. Paitsi tietenkin se, että olen huomannut myyneeni lapsuuteni. Ja muistoni lapsuudestani. Mutta materia on paljon mukavampaa ja suloisempaa kuin haalistuneet muistot. Ja miksi en uhraisi muistojani kapitalismin alttarille, jos joku niistä kerran haluaa maksaa jotain.  Oikeastaan voisin varmaan jälleen kerran vaieta ja poistua takavasemmalle...