Kuuntelen Edith Piafia ja juon kahvia. Voiko sitä sunnuntailta mitään muuta toivoa? No oikeastaan voi toivoa paljonkin, mutta kun ei toivo mitään niin ei voi myöskään pettyä. Luin päivän lehden, enkä saanut siitä mitään irti. Ei kiinnostavia työpaikkoja. Ei kiinnostavia uutisia. Muistutan päivä päivältä enemmän vanhusta, jonka sunnuntain kohokohta on kuolinilmoitusten lukeminen sanomalehdestä. Onneksi en vielä kuitenkaan mutise "jahas, tuokin mennyt..."  joka kerta kun huomaan tutun nimen.

Masentavaa eikö totta?

Lisäksi yritän keskittyä heräämiseen ja unieni unohtamiseen. Sillä jostain kummasta syystä, uneni ovat viime aikoina olleet outoa. Unissani olen nähnyt unta asioista jotka sitten tuossa unessani tapahtuvat. Minä siis uneksin unista. Sairastako? Ehkäpä...

Tämän päivän voisi omistaa valokuvien järjestelemiselle ja muistojen tuhoamiselle.

Kylmä kahvi kaunistaa... Mutta valitettavasti se ei tee ihmeitä...